Hääpäivää muistellen...

Nyt on vuorokausi napsahtanut sunnuntain puolelle ja tänään on meidän ensimmäinen hääpäivämme. Hassua että siitäkin on jo vuosi!

Miehen ollessa töissä rupesin muistelemaan sitä päivää. Häiden jälkeen olin onnellinen, kaikki oli mennyt hyvin. Muutaman päivän päästä kun paljastui meidä kuvien todellinen tilanne (niitä oli älyttömän vähän ja nekään eivät olleet kovin hyvälaatuisia) olin aivan murheen murtama. Jäi todella huono mku suuhun koko hommasta. Nyt vuosi myöhemmin kun olen kerännyt kaikki mahdolliset kuvat yhteen ja käsitellyt ne parhaani mukaan niin vieläkin harmittaa mutta voin jo muistella lämmöllä sitä päivää.

No nyt sitten jälkiviisaana mitä tekisin toisin jos voisin? Hankkisin paikalle oikean, varman ammattilaisen valokuvaamaan, en tutun kauppaa. Ottaisin eri ihmisen DJ:ksi. Tottakai miehen ammatin takia meillä oli ammattilaisia mistä valita ja teknisesti parhaan otimme, mutta kyseinen ihminen oli liian hyvä kaveri ja viinaan menevä, niin soitto jäi loppu illasta takaa alalle, juuri silloin kun me tytöt oltaisiin haluttu tanssia. Sitten se oleellisin, keskittyisin mieheeni enemmän. Nyt meni suurin osa ajasta sukulaisten kanssa jutellessa, he kun ovat kaukaa enkä ollut nähnyt heitä piiitkään aikaan. Olihan sekin toki kiva että sai jutella pitkästä aikaa mutten kerennyt muita vieraita sitten oikein huomioimaan mitenkään, enkä miestäni. Hän joutui yksin syömään kakunkin kun minä huitelin muualla. Olihan meillä autossa hetkemme, valssi oli ihana ja loppu illasta tanssimme meidän kappaleen yhdessä ja hääyö oli erittäin läheinen ja romanttinen, samoin automatka hotelliin. Silti näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt syödä se kakku yhdessä ja nauttia enemmän asioista yhdessä päivän aikana.

Vaikka parennettavaa olisi ollut silti meidän hääpäivä oli ihana! Aamulla heräsin ajoissa ja virkeänä ja sain meikata ja pukeutua rauhassa, siihen menikin monta tuntia. Enemmän taisi tulla äidin kanssa höpöteltyä kun meikattua. Tukkakin onnistui ihan hyvin vaikka edellisen yön kiireen takia en sitä ehtinyt pestä ja siksi jouduin muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaani varsin paljon. Näin jälkikäteen ehkä olisin sittenkin voimut käydä ammattilaisella, ainakin jos olisi ollut koe kampaus... Alttarille mennessä kaikki jännitys katosi ja loppupäivän vaan nautin päivästä. :) Alttarilla pidimme toisiamme kädestä kokoajan mikä rauhoitti mukavasti.

Auton löytämis ongelien takia päädyimme hauskaan vaihtoehtoon joka osoittautui todella onnistuneeksi, nimittäin miliisi autoon.

Mikään itse päivässä ei varsinaisesti mennyt pieleen ja meillä oli kokoajan kivaa, mikä on loppuen lopuksi pääasia. Valssi oli valaistu upeasti ja vaikka laahus joka tuli liian alas (tajusin vasta miehen veljen kanssa tanssiessani reilusti rypistää sen käteeni mikä teki asiasta huomattavasti helpompaa), eikä minun 12cm korot olleet parhaat nopeaseen viininvalssiin, niin tanssi oli ihan onnistunut.

Häitä varten ei tullut paljoa askarreltua, yksinkertaisesti aika ei riittänyt mutta tässä nyt kuitenki jotain tekeleitä.

Tässä meidän kutsut. Vasemmalla on kutsu aukaistuna ja oikeaalla taiteltuna sinetin kanssa. Kirjekuoressa oli samoja hopeisia kuvioita kuin kutsussakin ja samaisella sinetillä se oli kiinni. Kuvasta ei niin hyvin näe mutta näistä kutsuista pidin erityisesti tuon paperin pilvi kuvion takia mikä toi paperiin kivasti eloa.

Tästä näkyy vähän paremmin tuo V joka oli sinetissä.


Sama linnut ja sydän kuosi oli kutsujen lisäksi kirjekuorissa ja serveteissä.

Tälläiset jatka lausetta laput oli jaettuna jokaiselle pöytään ja niistä sitten muodostui vieraskirjamme.

Nämä lyhdyt olivat osa meidän pöytä koristelua ja niihin nuo prinsessa ruusus kuviot maalasimme äitini kanssa. Valitettavasti yhtyd olivat kuvaus hetkellä heiman likaiset sillä ne ovat meidän kuistilla, sään armoilla koristeena.

Tässä se pöydässä.

Lisäksi pöydissä oli maljakoissa näitä ruusuja. Ja pöytien pällä oli hehkulamppuja sellaisissa tunnelmallisissa vanhoissa tehdas kiinnittimissä. Valitettavasti niistä ei ole yhtään kuvaa, eikä myöskään kokonaisuudesta.





Kimppuni oli täydellinen! Äitini ammattilaisena sitoi sen.

Onneksi kävimme myös virallisissa kuvissa ja ne onnistuivat täydellisesti! Niissä oli niin monta ettemme ole vieläkään saaneet tilattua kaikkia kun on niin vaikea valita että mitkä niistä haluamme.
Valitettavasti meillä on usi skanneri jota en osaa käyttää niin en saa sellaista kuvaa joka tekisi oikeutta kuvaajan taidoille...

Kuvaajana oli Peero Lakanen Valokuvaamo Klikistä. Tosiaan tuo vinous ja pienet sotut on skannaukseni huonoudesta johtuavia..