Viikossa tapahtuu paljon

Ensin ajattelin että yritän kirjoittaa itseni kiinni, eli kerrata kaiken mitä on sairaalasta tähän asti tapahtunut mutta tajusin että jos yritän niin sitten tästä kirjoittamisesta tulee liian iso työ enkä saa sitä koskaan aikaiseksi ja lopulta se jää kokonaan. Joten päädyin siihen että tässä voisin nyt vain kerrata koko ensimmäistä viikkoa vauvan kanssa.

Kaikenkaikkiaan en tiedä lapsista paljoakaan mutta veikkasin että olen saanut harvinaisen helpon tapauksen. Meidän neiti ei paljoa itkeskele ja on muutenkin erittäin helppo ja mukava tapaus. Yöllä en joudu heräämään kuin kaksi tai kolme kertaa syöttämään ja päivisin hän jaksaa välillä seurustella melkein tunnin mittaisia pätkiä kanssani.

Sairaalassa olimme tosiaan perhehuoneessa ja nautimme ajastamme perheenä. Opettelimme vaipan vaihtoa, harson taittelua vaipaksi, pyllyn pesua, kylvettämistä ja minä imettämistä. Aluksi sekin sujui hyvin mutta sitten nännini hajosivat ja maidon tulo oli hyvin niukkaa. Vauva olisi imenyt vain kokoajan ja rinnat olivat kipeät ja verillä. Sunnuntaina jouduttiin antamaan korviketta hörpyytämällä lisäksi kun paino alkoi pudota lapsella liikaa ja minä otin rintakumit käyttöön että haavat pääsisivät paranemaan. Samana päivänä sängystä noustessa onnistuin myös hieman repäisemään tikkejäni niin että niistä tuli todella kipeät. Sunnuntai ei ollut hyvä päivä.

Maanantaina alkoi asiat kääntymään jälleen parempaan suuntaan ja päivän aikana maito nousi rintoihin. Sitä tulikin sitten heti kunnolla eikä ole pelkoa että tarvitsisi enää lisäruokaan turvautua. Tiistaina lastenlääkäri tutki pikkuisen ja totesi kaiken olevan niinkuin pitääkin ja pääsimme lähtemään kotiin. Lähdössä menikin yllättävän kauan kun lapselle osui joku kumma tankkaus hetki siihen väliin ja imetin lapsen kolme kertaa enenkuin pääsimme oikeasti lähtemään. Autolle päästyämme meillä meni jokunen tovi selvittäessä että miten turvaistuin toimii... ei se ollutkaan niin simppeliä. Lopulta lapsi oli kuitenkin vöissä ja pääsimme ajamaan maaseutu teitä tunnin matkan kotiin. Kyllä sitä kelpasi ajellakkin, koko perhe etupenkillä jenkki raudassa ruskaisan maaseudun halki auringon piastaessa. :)

Sairaalan pihassa kotiin lähdössä

Kyllä se vaan 56 kokonen haalarikin on vielä valtava


Kotona ensimmäinen ilta oli hankala. Haava särki hirmuisesti, isäni fiksuna miehenä pidätteli miestäni luonaan useita tunteja kun hänen oli pitänyt vain nopeasti hakea yksi tavara sieltä ja en osannut pukea vaatteita lapselle. Sairaalassa vauvalla oli ollut kokajan kietaisupaita ja puolipotkarit, ne olivat helppo pukea mutta kotona oli vain bodeja. Onneksi minulla sentää oli kietaisu body minkä aluksi puin vaan ikäänkuin paidaksi ennenkuin pääsin sinuiksi sen kanssa.

Eilen irtosi napatynkä ja saatiin ensimmäinen pissa lavuaariin. Siis on toki aikaisemminkin pissoja tullut vaippaa vaihdettaessa niin pöydälle kuin lavuaariin mutta tämä tuli niin että lasta pissatettiin. Eilen oli myös ensimmäinen yö lapsen syntymän jälkeen kun mies oli töissä. Hänellä meni yö kivasti töissä ja me pärjäsimme hienosti kotona. Koirakin alkoi pikkuhiljaa tottua lapseen ja jäi vahtimaan häntä minun käydessä vessassa. :)

Tänään meidän pikkuisesta tuli viikon ikäinen. Oli niin kaunis ja lämmin päivä eikä minuakan sattunut haavaan enää niin paljoa että päätimme lähteä vaunujen kanssa mukaan koiraa viemään. Vielä emme pitkää lenkkiä tietenkään tehneet mutta kävimme ulkona kuitenkin.

Pääsin vihdoinkin ulkoiluttamaan ihania 50-luvun vaunujani!



Toinen päivän suuri tapahtuma oli että pikkuinen keksi peukalonsa. :) Tänään oli ensimmäistä kertaa päällä body jossa kädet olivat vapaana ja pian hän jo keksikin laittaa peukalon suuhun.

Viikon aikana meidän tytöstä on kehkeytynyt onnellinen vauva joka ei turhia itkeskele, yölläkin herään hänen äheltämiseen kun on nälkä ja joka jaksaa olla jo välillä kolmen vartinkin mittäisiä  pätkiä söymisten välissä hereillä ja seurustella meidän kanssa.